On assignment: Tiina's Style (osa 1)

Viimeistelyä vaille valmis

Zzzap! Vihdoin ja viimein otin itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin kirjoittamaan tänne. Saamattomuus se on sitten sitkeä riesa! Pitäisi varmaa aikatauluttaa koko elämä jotenkin järkevästi, vähän niinkuin kouluissa on lukujärjestykset jne. No mutta asiaan!

Koskenkorvakin voi olla kuin mikäkin viidakko! Vasemmalta tulittaa softbox ja taakse vein hiusvalon.

Tällä kertaa astuin sisään hiusmuodin maailmaan, kun lauantaina 14.9. kävin Koskenkorvalla kuvauspuuhissa! Tehtävänä oli siis kuvata kolme erilaista hiusmallia, jotka Tiina oli taiteillut. Päivä oli mitä parhain sään puolesta: ilma oli sopivan lämmin ja aurinkokin pysyi hyvin pilven takana, välillä.

Auringolta pääsee suojaan myös puun juurelle

Tässä kuvassa pelkkää luonnon valoa, ja sitähän riitti!

Kuvauksiin nappasin mukaan Nikon D700 rungon sekä 85mm f1.8 objektiivin, lisäksi otin varmuuden vuoksi mukaan myös Pentax K-5 rungon 50mm f1.4 objektiivilla. Toki mukana oli myös salamavärkit, vaikka aurinko nyt paistoikin mahtavasti.

Pensaaseen hyppäämällä voi saada kuviin mielenkiintoisia yksityiskohtia!

Suurimmassa osassa kuvia, n. 90%, käytin kahta salamaa. Toinen salamavaloista oli softboxin sisässä ja toista käytin hiusvalona oranssin filtterin kera. Tuttua huttua.

Oma suosikkikuvani. Sukelsin sulavasti sademetsän siimekseen ja kuvasin koko kasvihuoneen läpi.

Kuvattavia malleja oli siis kolme, ja näin ollen piti löytää myös kolme sopivaa kuvauspaikkaa. Tai no eihän se nyt mikään "PAKKO" ole, mutta vaihtelu virkistää ja silleen! Mielestäni kuvasarjaan tulee myös hieman enemmän tarinan tuntua sekä yleistä mielenkiintoisuutta maisemien vaihtuessa.

Teräväsilmäiset saattavat huomata pari kuvaan eksynyttä tunkeilijaakin

Voi olla että aika on mullannut kuistin, mutta näissä kuvauksissa ei mennyt oikeastaan mikään pieleen. Laitteet toimivat ja kuvat onnistuivat, ei valittamista. (Toim. huom. tätä kirjoittaessa voin sanoa että viime kuvauksissa kärähti yksi tuikku, not so kiva juttu.)

Liian nopea suljinaika -> oikealla tumma reuna

Hankalia varjoja. Onneksi oli valot mukana!

Tämä nurkka oli todella mielenkiintoinen kuvauspaikka! Huonona puolena todella rajut varjot puiden oksista.

Ja kaikki vielä yhdessä!

Kuvausten piti alunperin olla kaksipäiväiset yhtenä viikonloppuna, mutta toinen kuvauspäivä jouduttiin siirtää seuraavaan viikonloppuun. Ja toisesta kuvauspäivästä sitten ensi kerralla! Sayonara ja cowabungaa!

Ilmapallojen yö...

Joskus iskee inspiraatio, tai päähän pinttyy jokin visio. Usein unohdan ideat, joita toisinaan ihan toimiva mielikuvitukseni tuottaa, ennenkuin kerkeän ne toteuttaa. Silloin tällöin jotain jää kuitenkin mieleen ja ajatuksesta päästään toteutukseen.

Taskulamppuja, salamia ja ilimapalloja

Pallot rivissä

Partytime in Mordor

Viimeisin visio oli jättikokoiset ilmapallot salamavaloilla höystettynä.

Toteutuiko suunnitellusti?
- Ei.
Kannattiko kuitenkin kokeilla?
- Tietenkin!

Vaikka onnistuminen on aina parasta, niin ainakin itse uskallan väittää että eniten oppimista tapahtuu epäonnistumisien kautta. Tai ainakin epäonnistumiset herättävät tervettä itsekritiikkiä ja niiden avulla on helpompi havainnoida miten jokin asia olisi pitänyt tehdä.

Mikä siis meni pieleen? Ensinnäkään en löytänyt niitä jättimäisiä ilmapalloja, olivatkin mokomat aivan normaalikokoisia... Alunperin ajattelin että salama olisi mahtunut pallon sisään, mutta eihän se näiden pallojen kanssa käynyt lainkaan päinsä.

Hätäratkaisuna kokeilin sitten taskulamppuja. Tämä olisi voinut olla melko toimiva ratkaisu, mutta taskulampun teho ei kyllä riitä valaisemaan ilmapalloa tarpeeksi. Näin jälkeenpäin tajusin myös että olisihan sitä kannattanut kehitellä edes jonkinlainen hajotin valolle.

Pääsiäispupun pesä. Ei yhtään sitä mitä alunperin visioin...

Toinen ongelma oli kylmyys. Talvi, vihaan. Eikä sekään kyllä asiaa auttanut että oli niin pimeää ettei eteensä meinannut nähdä. Onneksi ei sentään lunta satanut... Koska pikkuisten ledilamppujen valosta ei ollut suuremmin iloa, jouduin turvautumaan salamointiin. Ja alkuperäinen idea kärsi.

Kyllä näissä edes vähän tunnelmaa oli.

Kuvia ottaessa oli kyllä eniten säätämistä ikinä radiotriggerien kanssa. En tiedä sitten että vaikuttiko kylmyys vai onko vain patterit lopussa. Jokatapauksessa salamivapaita kuvia tuli enemmän kuin valaistuja... 

When all else fails: kuva mustavalkoiseksi.

Kaikesta huolimatta tästä sekoilusta tuli edes pari ihan kivaa kuvaa. Aina kannattaa yrittää ja kokeilla uutta! Aion ehkä vielä toteuttaa tämän setin uudelleen ja paremmin. Ehkä. Uusia inspiksiä ja visioita odotellessa!

Chicago!

Velma ja Roxie

Pääsinpäs ottamaan kuvia melkoiseen prokkikseen, eli Chicago-musikaaliin! En tässä kirjoituksessa ns. virallisia/lopullisia tuotoksia esittele, mutta haluan kuitenkin näyttää hieman minkälaisesta tapauksesta on kyse. Voitte musikaalin nettisivuilta käydä kurkkimassa lisää kuvia http://www.chicagomusikaali.fi/ ja tietenkin myös facebookista http://www.facebook.com/chicagomusikaali2014

Tämä on tuoli.

Kuvat otettiin viherkangasta vasten, mikä oli jossain määrin uutta minulle. Vaikka eipä siinä nyt varsinaisesti mitään ihmeellistä ole kuitenkaan. Jälkihuomiona voisin tosin todeta sen, että tausta olisi pitänyt saada valaistua tasaisemmin ja kangasta olisi pitänyt ottaa enemmän myös lattialle. Viherkankaan tarkoitus oli siis helpottaa kuvien editoimista nettisivuja varten. 

Oikealta yläviistosta softboxilla salama

Taustalle laitoin kiinteät valot, ja tytöille sitten salamavalot. D700:ssa pidin 85mm linssiä. Kahdella salamalla ei ollut vaikeuksia saada kuville dramaattista ilmettä, ehkä jopa yhdelläkin olisi pärjännyt. Monesti sitä kyllä huomaa kaipaavansa enemmän, lisää, parempaa, heti-kaikki-mulle-nyt! Musiikkiharrastuksista on selvästi jäänyt takaraivoon kummittelemaan G.A.S.

Kuitenkin jäitte miettimään että mikä ihmeen g.a.s... Kyseessä on siis niin sanottu gear acquisition syndrome, eli pakkomielle hankkia jatkuvasti uusia soittovälineitä (tai tässä tapauksessa kuvausvälineitä.) Aika hyvin olen kuitenkin kaikesta huolimatta pärjännyt pelkällä 85mm objektiivilla!

Kuvauksissa oli mukana Tiina's Stylesta Tiina, joka laittoi tyttöjen hiukset ja meikit teemaan sopiviksi.

Chicago-musikaali siis Seinäjoella Rytmikorjaamolla tammikuussa!

Vastahan se oli kesä...

Aurinko paistaa ja lehdet kellastuu

...Ja nyt on jo kohta syksykin mennyt! Syksyn kauneuden kunniaksi pitää kuitenkin ehdottomasti laittaa vähän teeman mukaisia kuvia, ei mitään sen ihmeellisempää tällä kertaa :) Mahtavaa vihdoinkin päästä taas lisäilemään juttuja tänne, melko pitkä tauko tässä jo olikin...

Ei tarvitse lähteä lähimetsää kauemmas!

Tietokoneeni tosiaan hajosi tuossa joku aika sitten ja se vähän mutkisti elämää. On muuten hirveää huomata kuinka riippuvainen sitä on internetistä ja ylipäätään koko tietokoneesta. Monet kuvaprojektit jäivät ikävästi odottamaan aikoja parempia.

Vähän niinkuin olisi jo kylmäkin ollut...

Kyllä se vaan niin on, että kaiken stressin ja kiireen keskellä parasta on kuljeskella vähän metsässä. Jokin tuolla luonnossa vaan saa levottoman mielen lepäämään. Ja onhan siellä kaunista!

Salainen piilopaikka, hys..

Nämä kuvat haluan jakaa lähinnä siksi, että syksyssä ja sen väreissä on aina jotain niin hienoa! Muuten pidän kyllä ehdottomasti eniten kesästä, mutta syksyssä on tunnelmaa. Talven voisi minun puolestani jättää vaikka kokonaan väliin... Muumitkin nukkuvat talven ohi, varsin ymmärrettävää.

Vähän erilaistakin tunnelmaa välillä

Näissä kuvissahan ei kuvateknisesti ole siis mitään uutta ja ihmeellistä. Mukana tällä pikkuretkellä oli vain Nikon d700 ja 85mm linssi. Mielessä kyllä kävi että ensi kerralla voisi ottaa jonku salamankin mukaan, mutta ei siitä sen enempää ainakaan vielä!

Nasta mesta

Eipä tässä sitten muuta tähän väliin. Tulossa on taas kaikenlaisia projekteja!

Kuumottava kanto!

*Muoks. Juuri kun tämän julkaisin niin alkoi sataa lunta, ja nythän tuolla on jo aivan talvi. Tosi kiva.

Koneiden kapina

Kirjoitan nyt tehokkaasti blogiin niinkin hurjalla laitteella kuin ps3. Ei olekaan aivan helppoa. Tietokone siis hajosi ja nyt on oltava toistaiseksi ilman. Hip hei teknologia, ja kiitos irc-galleriasta voittamani pleikkarin pystyn edes spostin tarkistaa. Ei pysty nyt parempaan, kattellaan ensi viikolla taas. Ciao!