Heti alkuun pitää kiittää mallina toiminutta
Essiä, ite en ehkä olisi pulahtanut jokeen! Oli vaihteeksi vähän erilainen kuvaustuokio, kun päätettiin ottaa ja hypätä veteen. Matalaahan se oli, ehkä vähän liiankin matalaa... Meinasi myös itku päästä kun huomasin unohtaneeni salamoiden langattomat lähettimet. Laiskuus voitti (toisaalta ihan hyvässä mielessä) ja kuvailin sitten täysin luonnon valolla. Eihän siinä muuten mitään, mutta aurinko laski jo. Lopputulema alla, olkaatten hyvät:
Kyllä tässä täytyy tyytyväinen olla, vaikka ei aivan alkuperäisten ajatusten mukaan mentykään! Kiitos vielä
Essille heittäytymisestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti